Osa 12. Suunnitelmat uusiksi

Vaikka Valpuri siveää naista esittikin Nuutille, hän oli hieman liiankin kiintynyt Kaapoon, josta oli muodostunut hänelle läheinen ystävä. Ainoa ongelma oli, että hän ja Kaapo molemmat seurustelivat.



Nuutti ei tyttöystävänsä ajatuksista tiennyt. Hän suunnitteli, että kolmannen vuoden alussa hän ostaisi Valpurille kauniin sormuksen ja pyytäisi tätä vaimokseen.



Kaapolla kuitenkin oli muuta mielessään. Toisen opiskeluvuoden viimeisen loppukokeen jälkeen hän päätti järjestää juhlat. Juhliin vuokrattiin kuplapuhallinkin vieraiden huviksi.
Kaikilla olikin oikein hauskaa sen parissa.



Koko iltana Nuutti ei ehtinyt suurta kysymystään esittää Valpurille, koska Valpurilla oli liian kiire sosialisoitua muiden juhlijoiden kanssa. Nuutti ajatteli, että hänen pitäisi varmaan vaan odottaa uutta tilaisuutta.



Seuraava täydellinen tilaisuus tuli parin viikon päästä. Nuutti ja Valpuri olivat juuri nauttineet Nuutin kokkaaman romanttisen aamiaisen ja istuivat nyt pöydän ääressä rupattelemassa.
"Valpuri, olet kaunein nainen, jonka tunnen", Nuutti totesi ihastuneena. Kohta hänen hetkensä tulisi.



"Oi kiitos, Nuutti", Valpuri punastui.



"Minun on jo jonkin aikaa pitänyt kysyä sinulta jotain...", Nuutti kertoi ja alkoi jo kaivelemaan sormusta taskustaan. Valpuri näytti hämmentyneeltä.



Vihdoin Nuutti löysi rasian taskustaan, mutta piti sitä yhä pöydän alla.
"Valpuri Inha..", hän aloitti, mutta jokin keskeytti hänet.



"Isä soitti, ukki on kuollut", keittiöön juuri juossut Kaapo selitti itkuisena. Nuutti tunsi palan kurkussaan ja melkein tiputti rasian lattialle, mutta päätyi vain survomaan sen takaisin taskuunsa. Se siitä täydellisestä tilaisuudesta.



Seuraavat pari viikkoa talossa olivat hyvin hiljaisia. Kaksoset ja Joel olivat hyvin surullisia Hanneksen kuolemasta vielä hautajaisten jälkeenkin.
Serena ja Valpuri olisivat halunneet auttaa kolmikkoa jotenkin, mutteivat tienneet miten.



Pikkuhiljaa meno muuttui kuitenkin taas suhteellisen normaaliksi ja elämä jatkui.



Serenan suoritettua loppukokeensa täydellisin tuloksin päätettiin pitää taas yhdet bileet. Nuutti näki taas yhden mahdollisuuden kosia Valpuria.



Kuitenkin kun Nuutti oli saanut kaivettua sormuksen esiin laatikon perukoilta, tyttöä ei näyttänyt löytyvän yhtikäs mistään.



"Ootko nähnyt Valpuria?", hän kyseli varmaan kaikilta, mutta kukaan ei osannut vastata, missä tyttö oli.



Ehkäpä tyttö olisi mennyt aikaisin nukkumaan, Nuutti tuumi ja lähti etsimään yläkerrasta.



Jokaisen huoneen kierrettyään hän vihdoin osui omaan huoneeseensa ja järkyttyi syvästi siitä, mitä näki.



"Tää ei oo sitä miltä näyttää", Valpuri tokaisi heti järkytyksestä toivuttuaan. Joel oli niin jäissä, ettei osannut sanoa yhtikäs mitään.



"Ei tarvitse selittää. Pakkaa kamasi. Myös sinä, Joel", Nuutti totesi rauhallisesti, vaikka hänen sisällään oli meneillään tunteiden hirmumyrsky. Hän ei halunnut edes katsoa Valpuria silmiin. Hänen tyttöystävänsä hänen serkkunsa kanssa? Ja vielä juuri, kun hän oli menossa kosimaan tätä? Ei tämä voinut olla totta.



"Mutta kun mä rakastan sua, en Joelia", Valpuri yritti vielä vakuutella, mutta Nuutti vain työnsi naisen kauas itsestään.



"Mutta mä en enää sua", Nuutti totesi aidosti surullisena. Ei hän tätä ollut halunnut. Hän oli halunnut mennä tuon naisen kanssa naimisiin ja perustaa perheen, mutta näköjään niin ei tapahtuisi.



Kohta Joelkin sai vihdoin toivuttua järkytyksestä ja päätti läimäistä serkkuaan naamaan.
"Irti mun naisesta!", hän huusi vihaisena.



"Pidä hyvänäsi. Te ansaitsette toisenne", Nuutti naurahti alakuloseisti vielä ennen kuin poistui huoneesta ja jätti parin kahdestaan.
Hän päätti mennä nukkumaan ja toivoi, että kun hän aamulla heräisi, nuo kaksi olisivat jo lähteneet.



"Mihis te ootte menossa?", Kaapo kysyi parin asteltua alakertaan. Hän ei tiennyt mistään, mitä yläkerrassa oli tapahtunut, joten hän oli hyvin hämillään.



"Me ollaan päätetty muuttaa pois täältä", Joel selitti tuijottaen samalla uutta tyttöystäväänsä ihastuneena. Kaapo mietti, mitä ihmettä Nuutin ja Valpurin suhteelle oli tässä ajassa ehtinyt tapahtua, mutta ei sanonut mitään muuta, kuin "aha".



Joel meni jo ulos viemään laukkuaan taksiin, mutta Valpuri jäi vielä hetkeksi sisälle.
"Tiedätkö, mä oon aina pitänyt sua ihan hirveen seksikkäänä. Soittele", hän vielä vinkkasi viettelevästi silmää hämmentyneelle Kaapolle, ennen kuin lähti itsekin.
Kaapolla ei tosin ollut mitään aikeita pitää flirttailevaan Valpuriin mitään yhteyttä, sillä hän oli oikein tyytyväinen hänen ja Serenan suhteeseen.



Perheellä meni kuukausia siinä, kun he yrittivät unohtaa tapahtunutta. Se ei kuitenkaan ollut helppoa, kun jostain syystä Joel piti taloa yhä kotinaan ja poikkesikin sinne usein käymään. Lopulta ovia ruvettiinkin pitämään lukossa, mutta silti Joel löytyi usein pihalta tekemästä esseitään. Outo häiskä.



Kaksosten neljäs vuosi alkoi kuin huomaamatta. Molemmat havahtuivat siihen, että pian pitäisi lähteä takaisin Kaunialaan, toisen vieläpä perijänä.



Asiassa oli vain yksi ongelma...



Serena oli juuri huomannut olevansa raskaana.



Kaikki olivat uutisesta tietenkin innoissaan, mutta samalla Serenan ja Kaapon mieltä kalvoi huoli siitä, miten elämä lapsen kanssa onnistuisi kampuksella.
Ei missään kielletty sitä, etteikö kampuksen vuokra-asunnossa voisi pitää vauvaa, mutta Serenaa vähän huolestutti, miten hyvin hän voisi pitää vauvasta huolta opiskelujen ohella.
Ei hän kuitenkaan aborttia aikonut tehdä. Jos yliopisto kävisi vauvan ohella liian rankaksi, hän jättäisi opinnot kesken.



Oli ihan hyvä, että suunnitelmat olivat selvillä, sillä Serenan vatsa kasvoi hurjaa vauhtia.



Viimeiset hetkensä lapsettomana Serena omisti opiskelulle. Pian ei enää olisikaan niin paljoa aikaa opiskella, kun olisi lapsikin vaatimassa huomiota.



Nuutti oli hieman kateellinen veljelleen. Kaapo poistuisi aikanaan yliopistolta kauniin kihlatun ja vielä esikoisenkin kera, kun taas Nuutti yksin. Olisihan hän voinut uuden tyttöystävän hankkia, muttei hänestä tuntunut siltä, että hän olisi vielä valmis uuteen suhteeseen.



Pian suuri päivä koittikin. Onneksi molemmat pojat olivat kotona tukemassa Serenaa synnytyksessä.



Pari tuntia kestäneen huudon ja tuskan tuloksena Serenan sylissä makasi vaalea ruskeasilmäinen tyttövauva, joka nimettiin yhteistuumin Vivianiksi.



Vivian sai oman huoneen yläkerrasta. Hän muutti Joelin vanhaan huoneeseen, joka sisustettiin vauvalle sopivaksi.



Pian kaksosilla alkoi neljännen vuoden toinen puolikas. Kohta he jo pääsisivät takaisin Kaunialaan aloittelemaan elämää.



Vivian sen sijaan tarvitsisi äitiään, joten hän jäisi Serenan kanssa kampukselle, kunnes Serena valmistuisi. Kaapo kuitenkin kävisi katsomassa tyttöjään niin usein kun mahdollista.



"Kai sä pärjäät täällä?", Kaapo varmisteli jatkuvasti Serenalta.
"Joo joo, ainahan mä voin antaa Vivianin sulle sun porukoiden luo, jos ei tunnu että pärjään", Serena aina vastasi. Kaapo oli hieman huolissaan, mutta kyllä hän kihlattuunsa luotti.



Myös Serenalla alkoi lopulta neljäs vuosi. Pian hänkin pääsisi Ruusiloiden perijätaloon asustelemaan Kaapon, Vivianin ja appivanhempiensa kanssa.



Pian juhlittiin myös Vivianin ensimmäisiä synttäreitä. Tyttö tuntui kasvavan hurjaa vauhtia!



Vaikka tyttö näytti eniten isältään, oli hänessä silti selvästi jotain Jessenkin piirteitä.



Intohimon tanssimiseen tyttö sen sijaan oli selvästi perinyt äidiltään.



Kaapo ja Serena päättivät myös mennä naimisiin. He olivat kuvitelleet, että viettäisivät sitten Kaunialassa isot häät, mutta kyllä tämä kahdenkeskinenkin tilaisuus kelpasi. Ei heillä oikein mikään mukaan ollut mennyt ihan kuin elokuvissa.



Vaikka kaikilla oli kiire opiskella näin neljännen vuoden takia, sai Vivian silti paljon huomiota kaikilta. Hän oli oikein iloinen pikkutyttö josta kaikki pitivät.



Kaapolle annettiin vastuu Vivianin puheopetuksesta. Aluksi tyttö oli hieman vastahakoinen, olihan sekava möngerrys paljon mukavampaa kuin järkevien lauseiden muodostaminen, mutta kyllä opetus kohta alkoi jo tuottaa tulosta.



Kohta pojille koitti jo viimeisen loppukokeen aika. Fiilis oli haikea, mutta samalla myös onnellinen. Olivathan he kohta saaneet yliopiston kunnialla päätökseen.



Molemmat valmistuivatkin ahkeran opiskelun tuloksena parhain arvosanoin, 5,0.



Nuutti päätti suunnata heti takaisin Kaunialaan. Hän pakkasi kamansa, soitti taksin ja sanoi heipat Serenalle, veljelleen ja veljentyttärelleen.



Kaapo sen sijaan jäi vielä hetkeksi leikkimään tyttärensä kanssa.



"Tulkaa sitten perässä", hän vielä vannotti Serenaa, ennen kuin hyppäsi itsekin taksiin.
"Tottakai tullaan", Serena lupasi hymyillen. Enää puoli vuotta ja hän ja Viviankin pääsisivät pois kampukselta.

___________________________________________________

Pa dum tsss. Semmonen osa siis se.
Joo voisin heti selittää ton Vivian jutun. Tosiaan Vivian oli vähän niin kuin vahinkolapsi, koska välillä mun yliopisto bugaa niin, että vaikka ei edes yrittäisi saada vauvaa, pelehtimisestä silti tulee raskaaksi. Ja nyt kävi näin. Mutta ihan hyvä näinkin, vai? ;)

Mutta joo, kommenttia, risuja ja ruusuja?