Osa 11. Aika parantaa haavat

Oli kulunut jo melkein vuosi Kaapon ja Elenan suhteen loppumisesta. Olihan Kaapo ollut pari ensimmäistä kuukautta ihan maissa asian takia, mutta kyllä se oli pikkuhiljaa helpottanut.



Kaapo oli myös tavannut koulussa Riia-nimisen tytön. Riia oli häntä vain vuotta nuorempi ja oikein sievä, mutta ei Kaapo silti hänestä pitänyt enemmän kuin kaverina.



Riian serkku Serena sen sijaan oli varsin kuuma pakkaus. 18-vuotias yliopistossa opiskeleva tyttö oli todellakin Kaapon mieleen, muttei valitettavasti ollut vielä näyttänyt mitään kiinnostusta Kaapoa kohtaan. Olivat he tosin tavanneetkin vasta pari kertaa.



Kaapo oli päättänyt voittaa tytön itselleen, keinolla millä hyvänsä.



"Ei meluta hirveesti, ettei Katja tajua, että Kaapokin on täällä. Oli hirvee homma saada mutsi suostuteltua jo siihenkin, että Serena saa tulla yöksi nyt kouluviikolla", Riia pyysi pyöritellen silmiään. Katja oli Riian pari vuotta nuorempi pikkusisko, jonka kanssa Riia ei meinannut millään tulla toimeen. He olivat vain täysin eri maata. Sama juttu päti myös Riian äitiin, josta Riia myöskin valitti aina kun ehti.
Kaapo oli nyt käymässä Riian kotona ensimmäistä kertaa, joten hän ei ollut vielä ehtinyt tutustua Riian perheeseen paljoa ollenkaan sitä lukuunottamatta, että hän oli aiemmin päivällä nähnyt Katjan vilaukselta.



"Vähän myöhäistä", Serena totesi katsoen samalla tontin reunalle ilmestynyttä hahmoa, joka lähti nyt kävelemään poreammetta kohti.



Ei Kaapo enää piiloutumaankaan ehtinyt, joten hän vain pysyi paikallaan toivoen, ettei Riian äiti olisi kovin vihainen nähdessään, ettei Serena ollut ainut jonka Riia oli kutsunut yöksi.



"Ai, sulla on täällä muitakin vieraita, kuin Serena", Riian äiti tokaisi ja yritti kurkotella nähdäkseen toisen vieraan tarkemmin.



Tunnelma muuttui täysin, kun Riian äidin ja Kaapon katseet kohtasivat. Nyt Kaapo todellakin katui sitä, ettei juossut karkuun vielä kun olisi ehtinyt.
"Mutsi, tässä on Kaapo", Riia esitteli toivoen, ettei hänen äitinsä nyt alkaisi kovin pahasti raivoamaan.



Nainen kuitenkin vain seisoi paikallaan ja tuijotti Kaapoa hämmentyneenä.
"Terve, Kaapo. Sä oot varmaan Riian koulukavereita? Mä oon Riian äiti, Elena", hän esitteli itsensä, vaikkei esittelyille varmasti olisi ollut tarvetta. Mutta pitihän heidän kahden esittää Riialle ja Serenalle, etteivät he olleet ennen tavanneet.



"Tota joo, moi. Mun pitääkin tästä heti lähteä, mun kotiintuloaika meni jo", Kaapo mumisi vaivaantuneena ja veti vaatteet päällensä salamannopeasti.



"Aijaa. No tule toki toistekin käymään", Elena kehotti, vaikkei kyllä varmasti tarkoittanut sitä.



"Joo, ehdottomasti tulen", Kaapokin valehteli.



Koko kotimatkan ajan Kaapon ajatukset olivat aivan sekaisin.
Jos Elena oli Riian ja Katjan äiti, hänen täytyi olla vähintään 30-vuotias. Eli hän oli valehdellut Kaapolle ikänsäkin. Olihan Elena kertonut, että hänellä oli kaksi lasta, muttei Kaapo olisi voinut koskaan kuvitellakaan, että ne lapset olisivat olleet melkein hänen ikäisiään.
Nyt Kaapo oli jopa iloinen siitä, että heidän suhteensa oli loppunut lyhyeen. Olisi ollut todella outoa olla isäpuoli kahdelle melkein samanikäiselle!



Kotona Nuutin ääni havahdutti Kaapon ajatuksistaan.
"Ootko sä jo pakannut?"



Eihän Kaapo ollut. Hänellä oli ollut vain Serena mielessään, joten hän oli unohtanut yliopistolle lähdön tyystin. Se päivähän koittaisi jo maanantaina ja nyt oli jo lauantai.



"En mä vielä", Kaapo totesi nolona, sillä hän tiesi, että Nuutti kyllä oli pakannut jo varmaan viikko sitten. Veli pyörittelikin silmiään vastauksen kuulleessaan.



"Joel sai hankittua meille vuokra-asunnon ihan kampusalueelta. Se on aika kallis, mutta eiköhän vanhemmat auta meitä maksamisessa", Nuutti kertoi innoissaan. Joel oli tosiaan poikien serkku, Hannan ainoa lapsi, joka oli samanikäinen kuin he eli lähtisi nyt opiskelemaan heidän kanssaan.



Pojat eivät tunteneet Joelia oikein entuudestaan, sillä Joelin perhe oli asunut tähän asti yhdessä SimCityn suurimmassa kaupungissa, Simzaloressa. Se oli ollut Hannan taide-uran kannalta kannattavin asuinpaikka ja siellä Hanna olikin onnistunut kohoamaan uransa huipulle visiönääriksi, jonka nimen kaikki nykyään tunsivat. Näin ollen myös odotukset Joelin suhteen olivat korkealla.



"Mutta joo, mulla on paljon mietittävää, mä painun nukkumaan", Kaapo totesi haukotellen. Hänellä tosiaan oli paljon käsiteltäviä asioita mielessään, mutta ne hän saisi hoidettua paremmin hyvien unien jälkeen.



"Okei, öitä", Nuutti hymyili ja lähti itsekin pesemään hampaita.



Seuraavana päivänä Kaapo päätti vihdoin aloittaa pakkaus-urakan. Hän ei vain tiennyt mistä aloittaa. Paljoa tavaraa hän ei voisi mukaansa ottaa, vain sen verran, mitä taksiin mahtuisi.



Ajatuksenkulku kuitenkin katkesi, kun Hannes ilmestyi huoneeseen.
"Et sä muuta tarvii, kun vaatteita", hän neuvoi. Kaapo kohautti olkiaan. Hannes oli varmaan oikeassa.



"Muistakin sitten tuoda joku kaunis daami tullessasi", Hannes vinkkasi silmää.



Kaapo vähän nolostui ja pyöritteli silmiään.
"Ehkäpä. Siis jos musta nyt edes perijä tulee."



Hannes katsoi Kaapoa salaperäisesti ja kohautti olkiaan.
"Ken tietää", hän totesi ja kohotti vielä kulmiaan, ennen kuin lähti huoneesta.



Kaapo oli vähän hämillään. Miksi Hannes käyttäytyi noin oudosti?
No, ehkä se selviäisi pian.



Seuraavana päivänä tuli vihdoin poikien aika lähteä yliopistoon. Taksi haki heidät jo varhain aamulla ja koko perhe oli hyvästelemässä heitä.



"Muista mitä mä sanoin", Hannes vielä vannotti hyvästellessään Kaapoa.



"Muistakaakin sitten käyttäytyä niin kuin Ruusiloiden kuuluu. Kaapo varsinkin, koska olemme valinneet sinut perijäksi", Jesse pudotti yllätyksen.



"Ja Nuutti muista, että vaikka me ei susta päätetty perijää tehdä, me ollaan susta silti ihan älyttömän ylpeitä ja oot aina tänne tervetullut", Jesse vielä jatkoi. Nuutti nyökkäsi hiljaa. Hänen kasvoiltaan paistoi pettymys ja Kaapoa säälitti veljensä puolesta.



Loput hyvästit menivät hieman vaivaantuneissa tunnelmissa, koska kaikki huomasivat Nuutin pettymyksen. Lopulta hyvästit saatiin kuitenkin heitettyä ja halit halattua ja tuli poikien aika astua taksiin.



Matka kampukselle kesti parikymmentä minuuttia. Perillä heitä odotti kaunis valkoinen talo, joka oli selvästi ollut aika kallis. Onneksi pojille oli myönnetty paljon stipendejä.





Kaikki kolme saivat myös kokea pienen muodonmuutoksen hieman aikuisempaan lookkiin päin.



Pojat päättelivät, että olisi parasta valita pääaineet jo näin heti yliopiston alussa.
Joel otti pääaineekseen matematiikan, sillä hänen suurin unelmansa oli tulla vielä jonain päivänä rikollisneroksi.
Teatteritaide oli Nuutin mieleen, sillä se oli ainoa pääaine, joka valmisti urheilu-uralle.
Kaapolla sen sijaan ei ollut mitään erityisiä tulevaisuuden uratoiveita. Laki kuitenkin vaikutti ihan kiinnostavalta ja hyväpalkkaiselta uralta, joten hän päätti alkaa lukemaan valtio-oppia.



Pojat saivat heti ensimmäisenä päivänään kokea pienen palan yliopistoelämää, kun joku tuntematon alaston mies juoksi heidän taloonsa riehumaan.



Miehellä ei selvästi ollut ihan kaikki muumit laaksossa, sillä hän kehtasi vielä tituleerata täysissä pukeissa tanssivaa Joelia sekopääksi.



Heti alastoman miehen poistuttua pojat päättivät aloittaa tentteihin lukemisen jo näin hyvissä ajoin, ettei vain jäisi viime tippaan.



Vaikka suuri osa ajasta meni opiskelemiseen, jättivät pojat aina myös vähän aikaa kampukseen tutustumiseen. He kävivät yhdessä kuntosalilla, kirjatolla ja tällä kertaa he olivat suuntaamassa ensimmäistä kertaa kampuksen kahvilaan.



Kyllä sieltä hyvää kahvia sai, mutta naistarjonta ei ollut mikään mahtava.



Eivätkä naisetkaan tuntuneet pitävän Kaaposta yhtään enempää, kuin Kaapokaan heistä.



Joel ja Nuutti käyttivät aikansa naisten katselun sijaan mieluummin hakkaamalla toisiaan tyynyillä.



Pian oli jo loppukokeiden aika. Kaikki kolme läpäisivät kovan opiskelun ansiosta kokeen niin hyvin arvosanoin, että pääsivät huippuoppilaiden listalle.



Nyt kun ensimmäisen vuoden toinen puolisko oli alkanut mallikkaasti, Kaapo päätti juhlistaa sitä kutsumalla Serenan kylään, kun Serenakin sattui kerran opiskelemaan Stenvall Instituutissa.



Kohta Serena jo saapuikin.



... Ja Kaapo tervehti tätä kiihkeällä suudelmalla. Serena oli hämmentynyt, mutta otettu tästä eleestä.



"Haluutko kuulla salaisuuden?", Kaapo kuiskasi Serenan korvaan.
"Mä oon suhun ihan lääpällään."



Tunne näytti olevan molemminpuolinen.



Ei mennyt kauaakaan, kun Serena jo muutti Ruusiloiden luokse kämäisestä opiskelija-asuntolastaan.



Suloisesta ulkomuodostaan huolimatta Serenalla oli sama uratavoite, kuin Nuutilla, eli rikollisnero. Niimpä hänkin päätyi ottamaan pääaineekseen matematiikan.



Ei Serenan muutto Joelia ja Nuuttiakaan häirinnyt, he tulivat oikein hyvin tytön kanssa toimeen. Ja nyt Joelillakin oli joku, jonka kanssa pelata shakkia.




Tosin Joel sai huomata, ettei Serena ollut niin tyhmä, kuin hän oli luullut.



"Joel? Joel! Joel, kato mua!"
Ruusiloiden luona juokseva alaston heppu oli harvinaisen kiintynyt Joeliin.
"Älä kato sitä niin ehkä se menee pois", Joel mumisi hämmentyneelle Serenalle.



Nuutti oli luennolla tavannut Valpuri-nimisen kaunottaren. Vaikka Valpuri olikin tyttömäinen blondi, oli hän myös yksi fiksuimmista ihmisistä, joita Nuutti oli koskaan tavannut. Niimpä Nuutti olikin ihastunut Valpuriin välittömästi ja tyttökin piti Nuutista, joten he olivat alkaneet tapailemaan ja pikkuhiljaa tapailu oli vaihtunut seurusteluksi.



Valpuri valitti aina, miten kamalaa oli asua opiskelija-asuntolassa, joten Nuutti päätti tehdä seuraavan siirron.
"Haluaisitko sä muuttaa meille?", Nuutti kysyi ujosti.



"Oi, Nuutti! Tottakai haluan!", Valpuri huokaisi ihastuneena. He kävivät vielä nopeasti hakemassa Valpurin tavarat asuntolalta ja ilmoittivat asuntolavalvojalle Valpurin lähdöstä ja asia oli selvä.



"No toisen meistä täytyy vaihtaa vaatteet."



Valpuri sai kokea pienen makeoverin hieman vähemmän lissumaiseen ulkonäköön päin. Pinkki toppi sai kuitenkin jäädä.
Valpuri valitsi pääaineekseen biologian, koska hänen unelmansa oli tulla opetusministeriksi.



Myös Serena sai uudet hienommat vaatteet.



Talossa ei julkisilta hellyydenosoituksilta vältytty.



Ensimmäinen vuosi oli pian kaksosten ja Joelin osalta ohi. Kaikki pääsivät taas huippuoppilaiden listalle parhain arvosanoin.



Liila ei ollut ihan vakuuttunut siitä, että hänen pikkupoikansa pärjäisivät yliopistolla, joten eräänä päivänä hän päätti tulla tarkkailemaan menoa laamaksi pukeutuneena. Hän jäi kuitenkin pian kiinni suunnitelmastaan.



Myös Valpuri sai pienen tervetulotervehdyksen alastomalta hepulta.
"Hyi! Mä yritän nukkua!"



Joelia hieman ärsytti, että kaikki muut talossa seurustelivat paitsi hän. Hän purkikin usein ärsytystään juuri Valpuriin.



Valpuri ei niinkään Joelin härnäämisestä pitänyt.
"LOPETA!", kaikuikin talossa usein Valpurin huuto Joelin naurun ohella.



Mio Tappilalla ei selvästi ole kaikki muumit laaksossa, sillä hän käy aina ilman mitään järkevää syytä pöllimässä Ruusiloiden lehden. Tainnut osakuntaelämä pehmentää pojan aivot.



Eräänä iltana kun Serena oli juuri palannut loppukokeestaan, päätti Kaapo kysyä erään tärkeän kysymyksen.



"Serena Petilä, tuletko vaimokseni?", hän kysyi ja veti esiin kauniin timanttisormuksen, jonka ostamiseen hän oli käyttänyt viimeisetkin rahansa.



Aluksi Serena ei saanut suustaan muuta ulos, kuin järjetöntä kiljumista...



... Mutta kohta hän kuitenkin hyppäsi Kaapon syliin.
"Kyllä!", hän huusi melkein kyynelehtien onnesta.



Sisällä Nuutti tarkkaili tilannetta kiinnostuneena ikkunasta.
Pitäisiköhän hänenkin?

______________________________________________

Jätetäänpä tämä osa tähän :)
Kommenttia, anyone?