Osa 10. Kaikki kaunis katoaa

Hellurei! Oon pitänyt tässä viimeiset kaks kuukautta taukoilua simsseilystä, koska on ollut aika hektistä (oon tällä hetkellä työssäoppimassa yms).
Mutta yritän tässä lähiaikoina vähän parantaa tätä osien ilmestymis tahtia ja palailla simssin pariin.
Mutta eipä miulla muuta, osan pariin siitä! -->
___________________________________________________________

"Hyi kamala mihin kuntoon tämä talo on päässyt!", Violet päivitteli siivotessaan vessanpönttöä. Hän ja Hannes olivat palanneet Japanista vasta pari päivää sitten, mutta jo nyt Violet oli päättänyt ottaa talon takaisin hallintaansa.
Hieman vanhaa paria rennompina Jesse ja Liila eivät niin hirveästi jaksaneet talon siisteydestä välittää, kun oli hoidettavana myös kasvihuone ja lapset.



Nuutti ja Kaapo olivat aivan erityisen innoissaan isovanhempien paluusta, sillä Hannes toi heille mukanaan erikoisversion kehittämästään pelistä. Pojat pelasivatkin sitä melkein koko ajan.



Jessekin sai vanhempiensa paluusta uutta puhtia kitaransoittoon. Pian hän ansaitsikin viimeiset luovuuspisteensä ja maksimoi näin ollen kaikki taidot. Hänen elämäntoiveensa oli siis saavutettu ja tästä eteenpäin hän nauttisi koko loppuelämänsä platinamielialasta. Fiilis oli mahtava.



Violetista tuntui, ettei hänen rock-legendan työllään ollut hänelle enää mitään annettavaa. Täydet stadionit oli nähty, kuten myös listaykköset ja miljoonia kertojat katsotut musiikkivideot. Lisäksi hän alkoi olla jo aika vanha ja halusi mieluummin viettää aikaa perheensä kanssa. Niimpä hän päätti soittaa levy-yhtiölleen ja ilmoittaa jäävänsä eläkkeelle. Levy-yhtiö otti asian hyvin ja ilmoitti, että Violetin Best Of -levyn suunnittelu alkaisi pian.



Samalla Violet pääsi myös heittämään kauan odotetut hyvästit paikalle saapuneelle lastenhoitajalle.
"Sori, sun palveluksia ei enää tarvita, koska mä jäin just eläkkeelle", Violet ilmoitti ja kätteli vielä lastenhoitajaa. Lastenhoitaja näytti loukkaantuneelta, mutta se ei ollut mikään yllätys, kun hän sai juuri lopputilin yhdeltä parhaiten maksavista perheistä.




Noiden asioiden ohella myös talo kaipasi pientä uudistusta. Makuuhuoneet olivat ihan hyvässä kunnossa, mutta keittiö ja olohuone sisustettiin modernimmiksi.



Taloon hankittiin myös akvaario ja pari kalaa. Kaapo nimesi kalat Nemoksi ja Bubblesiksi ja katseli aina innoissaan niiden touhuja.



Nuutti sen sijaan piti enemmän tulikärpäsistä, joita pihalla iltaisin lenteli. Hän menikin usein purkin kanssa päivystämään pihalle siinä toivossa, että saisi pyydystettyä pari lemmikeikseen.



Nanalla ja Röllillä oli taas pitkästä aikaa ongelmia paratiisissa, joten niiden tappelua saatin katsoa jatkuvasti. Pitäisi vain toivoa, että nuo kaksi pääsisivät pian taas sopuun.



Isänsä tapaan Kaapo tykkäsi katsella iltaisin taivaalle. Hän oli vakuuttunut, että avaruusolioita oli olemassa ja yritti aina katseellaan etsiskellä niitä.
Tällä kertaa ei avaruusolioita löytynyt, vaan sen sijaan uusi tähti, josta Kaapo palkittiin viidelläsadalla simeleonilla.



Kaapo oli tiirailemassa taivaalle myös silloin, kun tuli poikien aika siirtyä teini-ikään.



Nuutista kasvoi varsin suloinen pullaposkinen poika. Tavoitteeksi hänelle arpoutui mammona ja hänen silmäänsä miellyttävät ruskeatukkaiset työttömät neidot, mutta punapäitä hän vihaa.



Kaapostakin kasvoi oikein komea nuorimies, jonka tavoitteeksi tuli perhe. Hän arvostaa naisessa juhlallista pukeutumista ja ruskeita hiuksia, mutta siisteysintoilijat ovat totaalinen turn off.



Molemmat pojat toivoivat synttärilahjaksi rumpusettiä, joten Jesse ja Liila päättivät ostaa heille sellaisen yhteiseksi. Varsinkin Nuutti vietti paljon aikaa sen ääressä.



Kaapo sen sijaan unelmoi tyttöystävästä. Niimpä hän kutsui ennustajaeukon paikalle pyytääkseen sokkotreffi seuraa.
"Ihan sama, kunhan siinä on jotain puristeltavaa", Kaapo selitti eukon kysyessä, millaisen seuralaisen Kaapo halusi.



"Kiitos, kiitos, kiitos!", Kaapo kiitteli eukkoa vuolaasti, kunnes vilkaisi jalkoihinsa pudonnutta seuralaistaan.



"Öö... Ei kiitos", hän kuitenkin totesi nähdessään häntä huomattavasti vanhemman naisen, jota ei edes oltu siunattu kovin upeilla geeneillä.



Naikkonen lähetettiin kävellen kotiin samalla, kun hän jupisi vielä jotain "törkeästä nuorisosta jotka eivät arvosta puumia".



Sitten Kaapo päätti antaa eukolle uuden tilaisuuden järjestää hänelle unelmien tyttöystävä.



"...Onko tää joku sairas vitsi?", Kaapo kysyi ennustajaeukolta vilkaistuaan nopeasti uutta treffiseuralaistaan.



Tämä naikkonen oli vielä edellistäkin järkyttävämmän näköinen ja hänkin ihan liian vanha Kaapolle. Niimpä tämäkin sai Kaapolta välittömästi rukkaset.



Myös kelvottomaksi osoittautunut ennustajaeukko sai kuulla Kaapolta kunniansa.
"Hyvä on, etsi treffiseurasi sitten ihan itse!", eukko tuhahti ja lähti kiukkuisena.



Eräänä päivänä kesken Taavin ja Röllin leikkien Röllin tuli aika lähteä. Koko perhe tietenkin suri heidän vanhimman koiransa poismenoa, mutta Röllillä olisi taatusti Elmeri vastassa tuonpuoleisessa.



Sentään pientä iloa kyseiseen päivään toi se, että Liila ylennettiin vihdoin hittielokuvien ohjaajaksi. Oli iso asia hypätä kameran edestä sen taakse, mutta Liilalla oli silti siitä hyvä fiilis.



Vanhempiensa ja isovanhempiensa menestyksestä inspiroituneena Nuuttikin päätti alkaa tavoitella unelmaansa jo nyt teini-iässä. Hän halusi vielä jonain päivänä kohota urheilu-uran huipulle eläväksi legendaksi, joten hän otti saman alan työn vastaan pukuhuonevastaavana. Jostainhan sitä olisi aloitettava!



Eikä mennyt kuin pari päivää, kun Nuutti jo saavutti uran sen hetkisen huipun joukkueen maskottina. Hyvä, Nuutti!



Myös Kaapo saavutti jotain pitkään odottamaansa. Illalla hän oli taas tuttuun tapaansa tiirailemassa taivaalle, kun yhtäkkiä hänen näkökenttäänsä ilmestyi avaruusalus. Ennen kuin Kaapo ehti reagoida asiaan mitenkään, hänet temmattiin jo aluksen sisälle siitä huolimatta, että hän yritti parhaansa mukaan vastustella. Ei hän ihan näin läheistä tuttavuutta halunnut avaruusolentojen kanssa tehdä!



Onneksi Kaapon avaruus-seikkailu ei kestänyt kovin kauaa. Pian avaruusalus jo ilmestyi pihaan ja pudotti nopeasti Kaapon kyydistä.



Kaapo oli innoissaan vierailustaan, mutta hieman myös peloissaan. Olihan se aika shokki huomata, että avaruudessa oli elämää!



Nuuttikin oli hyvin järkyttynyt veljelleen tapahtuneesta, joten Kaapoa vastaan juostessa ruuatkin olivat unohtuneet uuniin. Onneksi talossa oli toimiva palohälytin, joten palokunta saapui nopeasti paikalle.



Illan järkytyksiä lievitettiin tanssimalla ihan perheen kesken.



Seuraavana päivänä koettiin vielä pahempi koettelemus: kesken maalaushetken Violet rupesi tuntemaan kauheaa kipua ja lyyhistyi lattialle. Yrityksistä huolimatta elvytys ei auttanut. Violet oli poissa.



Siitä huolimatta elämä kuitenkin jatkui. Olivat kaikki tietenkin todella surullisia Violetin kuolemasta, mutta elihän hän sentään hyvän elämän.



Nuutti eteni urallaan taas, tällä kertaa tähtipelaajaksi. Eiköhän hän unelmansa jonain päivänä saavuttaisi.



Kaapo oli tavannut netissä Elena-nimisen naisen, joka asui vain parin kilometrin päässä. He olivat ystävystyneet nopeasti ja pystyivätkin puhumaan kaikesta toisilleen. Elena oli ollut suurena tukena Kaapolle myös Violetin kuoleman jälkeen.
He olivat tavanneet kasvokkain lähiaikoina todella usein ja Kaaposta tuntui, että hän alkoi pitää Elenasta vähän enemmänkin kuin ystävänä.



Ja Elenasta tuntui samalta.
Ainoa ongelma oli se, että Elena oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta.



Pari oli kuitenkin niin rakastunut toisiinsa, etteivät jaksaneet siitä välittää.
Kaapo kyllä ymmärsi tilanteen, muttei halunnut miettiä sitä, kun Elena oli kuitenkin sentään hänen ensirakkautensa. Eihän tunteilleen mitään mahtanut, vai?



Koko perhe kyllä tiesi Kaapon ja Elenan suhteesta, mutta ainoastaan Nuutti tiesi myös sen, että Elena oli naimisissa. Ei siksi, että Kaapo olisi hänelle kertonut, vaan koska Elenan aviomies pelasi samassa joukkueessa hänen kanssaan.
Nuutti ei oikein hyväksynyt veljensä suhdetta ja hänellä oli epäilyksensä siitä, miten tässä tulisi vielä käymään, mutta hän ei halunnut puuttua veljensä suhteisiin.



Elenan taustasta tietämättöminä muu perhe paheksui ainoastaan naisen ikää.
"Siis herranjumala, miten vanha se naikkonen oikein on?", Liila tivasi taas vaihteeksi Kaapolta Elenan lähdettyä kotiin.



"Ei se oo kun vasta 19", Kaapo valehteli. Oikeastihan Elenan ikä oli jo 26.



"Ja sä oot 15. Se on sua neljä vuotta vanhempi", Liila huomautti. Kaapo vain kohautti olkiaan.
"Ikä on vaan numero."



"Ja mä oon vaan sun äitis ja kiellän sua tapaamasta sitä naista enää", Liila huokaisi raskaasti. Hän ei olisi halunnut tehdä niin, mutta hänen mielestään Elena oli Kaapolle aivan liian vanha.



"Yritäppä estää", Kaapo hymähti ja lähti omaan huoneeseensa. Häntä ärsytti, että aina vanhempien piti puuttua hänen asioihinsa. Jos hän itse Elenan kanssa halusi seurustella, niin hänhän seurusteli.



Olisi varmaan parasta soittaa heti Elenalle ja kertoa asiasta, Kaapo päätteli.
"Moi, muru. Mutsi vähän kilahti sun iästä, vaikka väitin, että oot vaan 19. Se sano et mä en saa nähä sua enää."



"Ahaa, okei. No mitäs nyt, kun mä en pääse enää teille, mun luona on mies ja muksut ja julkisilla paikoilla tapaaminen on vähän riskialtista?", Elena kysyi.



"En tiiä. Mitä jos huomenna nähdään jossain, vaikka kirjastossa?", Kaapo ehdotti. Kirjastossa ei melkein koskaan käynyt ketään kummankaan tuttuja, joten se tuntui hyvältä paikalta.
"Okei", Elena myöntyi hetken epäröinnin jälkeen. He sopivat näkevänsä kirjaston omaelämänkerta-osastolla neljän aikaan.



Kaapo ei tiennyt, että Nuutti oli kuullut Liilan ja Kaapon koko keskustelun. Hän tiesi, ettei Kaapo tottelisi äitinsä kieltoa. Niimpä Nuutti päätti puuttua vihdoinkin peliin. Hänestä olisi ollut liian törkeää kertoa Liilalle koko totuus Elenasta, joten hän tyytyi vain estämään Kaapoa tapaamasta Elenaa enää.
Hän etsi Elenan Facebookista ja kirjoitti hänelle viestin.
"Terve, Kaapon veli Nuutti tässä. Arvostaisin tosi paljon, jos et enää tapaisi mun veljeä. Mä osaan jo arvata, että sun tapailu tulee vielä satuttamaan Kaapoa, joten voisit käyttäytyä kuin kypsä aikuinen joka olet ja antaa olla, ennen kuin käy pahasti. Kaapo on vasta 15, joten jos mä vielä näen sut lähelläkään mun veljeä, mä ilmoitan sut virkavallalle lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Terveisin, Nuutti Ruusila."



Seuraavana päivänä Kaapo meni sovittuun aikaan sovittuun paikkaan, mutta jostain syystä Elena ei ilmestynyt paikalle, vaikka Kaapo odotti häntä päälle tunnin.
Kaapo oli pettynyt. Hän veikkasi, että Elenaa pelotti jatkaa hänen tapailuaan, kun Liilakin oli sen kieltänyt. Hän yritti kotona vielä pari kertaa soittaakin naiselle ja laittoi pari viestiä, mutta mitään vastausta tai selitystä ei tullut.
Hänen pitäisi varmaan vaan unohtaa Elena, niin pahalta kuin se tuntuikin.



Nuutista tuntui pahalta katsoa Kaapon surua, mutta hän tiesi, että tämä olisi veljelle parhaaksi. Ei hän Kaapolle uskaltaisi kertoa, sillä häntä pelotti, ettei tämä antaisi hänelle koskaan anteeksi. Se olisi todella huono juttu, olihan Kaapo sentään hänen veljensä ja paras ystävänsä.
Ehkä kaikki kääntyisi vielä parhain päin. Ehkä.

____________________________________________________________

The end. Mutta, mutta:



HOX!
Sivulaatikosta löytyy perijä-äänestys, muistakaas heittää ääniä, tai minulle tulee tosi hankala päätös eteen! (tykkään kummastakin ihan liikaa :c)

Tässäpä perustiedot pojista:

Kaapo Ruusila

Tavoite: Perhe.
Mieltymykset: Juhla-asut ja ruskeat hiukset.
Inhokit: Siisteys.
Elämäntoive: Saa 6 lapsenlasta.
Ammatti: -

Nuutti Ruusila

Tavoite: Mammona.
Mieltymykset: Ruskeat hiukset ja työttömyys.
Inhokit: Punaiset hiukset.
Elämäntoive: Ammattina elävä legenda (urheilu-uran huippu).
Ammatti: Tähtipelaaja (urheilu-ura).

Ääniä heittäkää siis mielellään tuonne sivupalkin kyselyyn tai tämän osan kommentteihin, että tulokset on mulle helpompi laskea.
Äänestys päättyy viikon päästä eli sunnuntaina 7. joulukuuta.
Äänestäkää!