Osa 9. Tie menestykseen

Hanneksen ja Violetin lähdettyä arki palautui pikkuhiljaa taas normaaliksi.
Oli yllättävän hankalaa ylläpitää isoa taloa kahdestaan, mutta pienellä avulla he kyllä selviytyivät. Taloon palkattiin sisäkkö pitämään paikat siistinä, joten Liilalla ja Jessellä oli nyt enemmän aikaa viettää kaksosten kanssa. Myös lastenvahti oli pakollinen ristiin menevien työaikojen takia.



Myöskään univelat eivät vaivanneet niin pahasti, kun ei kaiken muun lisäksi tarvinnut pitää huolta myös talon siisteydestä.



Talvi teki tuloaan ja Jessellä meni töissä mainiosti. Hänet ylennettiinkin erikoislääkäriksi.



Pian oli jo kaksosten ensimmäiset synttärit.



Tällä kertaa Liila ja Jesse joutuivat puhaltamaan kynttilät, mutta synttärisankarit olivat kyllä hengessä mukana.




Molemmista pojista tuli oikein suloisia tapauksia.
Ylempänä Nuutti, joka on selvästi perinyt enemmän Liilasta kuin Jesseltä ja alempana Kaapo, joka sen sijaan näyttää paljon enemmän Jesseltä.



Kaksoset olivat myös luonteeltaan melkoisen rasavillejä, joten varsinkin Nuuttia sai olla koko ajan repimässä irti koiranruokakupista.



Myös lisää pieniä jalkoja saapui taloon vielä samana iltana, kun Nanan synnytys käynnistyi.



Nana synnytti kaksi itsensä näköistä pentua, uroksen ja naaraan. Naaras nimettiin Minniksi ja uros Taaviksi.





Talossa oli kuitenkin jo vähän turhankin paljon koiria, joten Minni sai lähteä poliisin mukaan uutta perhettä etsimään.



Taavi kuitenkin jäi vielä ilahduttamaan perheen elämää.




Varsinkin taaperot pitivät Taavista kovasti. Tiedä sitten oliko tunne molemminpuolinen.



Tulivat kaksoset myös keskenään toimeen, joten heille tuskin tulisi koskaan samanlaisia ongelmia kuin Jesselle ja Villelle.



Koska kaksoset olivat niin helppoja lapsia, he eivät paljoa Liilan huomiota tarvinneet. Näin ollen Liilalle jäikin paljon aikaa hoitaa kasvihuonetta.
Puutarhanhoito oli Liilalle ihan uusi juttu, mutta tomaateista oli hyvä aloittaa.



Jesselläkin oli runsaasti aikaa perehtyä työhönsä, joten luonnollisesti hänet ylennettiin pian kirurgiksi.



Taaperoille piti opettaa tärkeitä taitoja pikkuhiljaa. Kaapon kanssa aloitettiin puheopetuksesta, mikä oli pitkä ja turhauttava prosessi.
"Sano tuttipullo."
"Ä-ää!"



Nuutinkaan kanssa ei aluksi meinannut onnistua yhtään sen paremmin, kuin Kaaponkaan...




Mutta kyllä molemmat lopulta saatiin puhumaan. Hyvä pojat!



Ei se oppiminen kuitenkaan taaperoikään loppunut. Jessen ja Liilankin piti jatkuvasti opetella uusia taitoja, että pärjäisivät ja edistyisivät urillaan.
Ei se ainakaan Jesseä haitannut, hänen elämäntavoitteensahan oli saada kaikki taidot maksimiinsa.



Uusien taitojen opettelu kannatti myös Liilan kohdalla, sillä hänen kykynsä huomattiin vihdoin ja hänet ylennettiin teatterimaailman tähdeksi.
Valkokankaat olivat vielä kaukana, mutta olihän tämäkin edistystä.



Pikku-Taavi pentu oli melkein huomaamatta kasvanut jossain välissä jo isoksi koiraksi. Aivan Nanan näköinen.



Kauaa Jesse ei ehtinyt kirurgin hommissa pysyä, kun hänet ylennettiin taas. Tutkijan palkka oli huomattavasti parempi kuin kirurgin ja enää ei olisi pitkä matka uran huipulle.



Illalla juhlittiin myös kaksosten synttäreitä perheen kesken. Molemmista tuli oikein suloisia lapsia.



Koska Kaapo oli ollut jo taaperona hyvin luova, Liila ja Jesse päättivät kehottaa häntä maalaamaan. Poika hurahtikin siihen ja ei olisi malttanut laskea pensseliä kädestään edes nukkumisen ajaksi.



Nuutti sen sijaan ei ollut vielä löytänyt kutsumustaan. Hänestä oli vaan mukavaa pelata videopelejä ja hän ihailikin pelisuunnittelija ukkiaan kovasti.



Talvi tuli ja toi mukanaan kolmenkymmenen asteen pakkaset.
Siitä huolimatta kasvihuoneesta oli pidettävä huolta. Taidot kehittyivät siinä rikkaruohoja kitkiessä ja kohta Liila saikin jo puutarhanhoidon pronssisen ansiomerkin.



Taaville ei oltu ehditty opettaa vielä mitään taitoja, joten Nuutti päätti ottaa vastuun koiran opettamisesta. Kutsun totteleminen oli ehkä tärkein taidoista, joten siitä he aloittaisivat.



Röllillekin koitti vanhuus eräänä päivänä. Ei se kuitenkaan koiran menoa paljoa hidastanut.



Liilakin saavutti vihdoin toiveensa ylennyttyään pääosan esittäjäksi elokuviin. Uran huippuun oli vielä matkaa, mutta kyllä hän pakon edessä jo tähänkin työhön tyytyisi enemmän kuin mielellään.



Violetista ja Hanneksesta kuului nykyään hyvin harvoin. Ihan ymmärrettäväähän se oli, kun Hanneksella kuitenkin oli kiire pelin kanssa ja Violetilla muuten vaan.
Nyt Ruusiloiden postilaatikkoon oli kuitenkin kolahtanut postikortti heiltä.



Kortissa oli peilin kautta otettu kuva sevästi vanhentuneista Violetista ja Hanneksesta ja pieni tekstin pätkä.
"Konnichiwa!
Peli olis lopultakin valmis ja pakataan juuri ensimmäisiä kamoja asunnosta. Lento on buukattu ens viikolle ja toivotaan, että ollaan vielä tervetulleita sinne.
Nähdään silloin!
T: Hannes ja Violet."



Jesse ja Liila eivät olleet odottaneet tätä, mutta olivat kuitenkin iloisia uutisesta. He eivät olleet nähneet Hannesta ja Violetia moneen vuoteen, joten jälleennäkeminen olisi varmasti mukava. Ja oli ison talouden hoitaminen ollut kahdestaan välillä melko stressaavaa, joten tämä varmasti helpottaisi tilannetta. Lapsetkin varmasti ilahtuisivat isovanhempiensa näkemisestä.



Lapset tosiaan olivat innoissaan siitä, että isovanhemmat tulisivat takaisin. He olivat viimeksi nähneet heidät niin pieninä, etteivät enää oikein muistaneet heitä, mutta odottivat silti jo innolla.



Toinen asia mistä pojat olivat innoissaan oli ensimmäinen koulupäivä. Niin ne lapset kasvaa.



Liila vietti kaiken aikansa kyykkien kasvihuoneessa, joten ei ollut yllätys, kun hänelle myönnettiin hopeinen ansiomerkki.



Kaapo osoittautui hyvin fiksuksi pojaksi. Heti ensimmäisen koulupäivän päätteeksi hän toi kotiin kympin todistuksen.



Nuutilla sen sijaan ei mennyt ihan niin hyvin, hän sai vain 8 ½. Mutta jaa, ajan kanssa!
Jessekin saavutti vielä samana päivänä uransa huipun.



Liilan rakkaat tomaatit kypsyivät lopulta ja oli aika korjata ne. Niiden itse pitämisen sijaan Liila päätti myydä ne. Eihän sato mikään loistavin kaikista ollut, mutta olihan tämäkin jo alku.



Nyt kun Jesse oli saavuttanut uransa huipun, oli hyvä aika alkaa keskittyä hänen oikeaan elämäntavoitteeseensa. Kaikki muut taidot olivat jo täynnä, joten tästä eteenpäin hän keskittyisi täysillä luovuuteen.



Kova opiskelu tuotti tulosta, kun Nuutti vihdoin kantoi koulusta kotiin kympin todistuksen.



Jesse ja Liila olivat ehdottomasti sitä mieltä, että heidän lapsensa olivat yksityiskouluainesta, joten taloon päätettiin kutsua yksityiskoulun rehtori illallistamaan siinä toivossa, että hän järjestäisi Nuutille ja Kaapolle paikan hänen koulustaan.



Vierailu alkoi luonnollisesti talon esittelyllä, joka sisälsi keittiön, lasten huoneet ja makuuhuoneet. Rehtori tykkäsi.



Seuraavana ohjat otti Liila, joka yritti parhaansa mukaan jutustella rehtorin kanssa mukavia vakuuttaakseen hänet siitä, että Kaapo ja Nuutti sopisivat täydellisesti hänen kouluunsa.



Samaan aikaan alakerrassa Jesse oli käynyt päivällisen tekoon, koska hän oli parempi kokki kuin Liila. Luvassa olisi kuorrutettua hummeria ja hän todella toivoi, että ei epäonnistuisi.



Pian ruoka olikin jo valmista ja luojan kiitos myös onnistunutta. Oli aika kutsua rehtori pöytään.



Rehtori tosin oli vähän oudompaa sorttia ja söi mieluummin työtason kuin pöydän päällä. Käy se toki näinkin.



Kaikesta huolimatta rehtori näytti nauttivan ateriasta.



Ilta sai rehtorilta arvosanaksi 105/90 ja näin ollen hän päättikin ottaa pojat kouluunsa. Koko perhe tottakai ilahtui uutisesta.
"Mä lupaan, että ne pärjää", Liila vielä vannoi rehtorille, ennen kuin tämä lähti.



Rankan illan päätteeksi Liila päätti pistää kasvimaan taas kukoistamaan. Tällä kertaa hän pääsisi huolehtimaan munakoisoista.
Siinä touhutessaan hänelle napsahti myös kultainen ansiomerkki.



Kohta kasvien kanssa jutteleminen ei tuntunut hänestä enää yhtään oudolta ja tuntui myös auttavan!



Illalla Jesse sai kauan odotetun puhelun.
"Joo moi, ollaan just lentokentäl oottamas taksia, ollaan siellä ehkä puolen tunnin päästä", luurista kuului Violetin ääni.
"Aijaa? Hienoa! Nähdään sitten!", Jesse huudahti innostuneena.

___________________________________________

Jätänpä nyt tähän ^^
Kommenttia, risuja ja ruusuja?