sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Osa 8. Maailman toisella puolen
Yliopiston jälkeen Ruusiloiden elämä lähti kulkemaan suhteellisen normaalisti. Hannes ja Violet olivat sisustaneet nuorelle parille oman huoneen talon yläkerrasta ja ottivat poikansa tyttöystävän innolla vastaan.
Siitä huolimatta Liila ei kuitenkaan tuntenut oloaan turhan kotoisaksi.
Hän oli aina kuvitellut, että kun hän ja Jesse muuttaisivat yhteen kyseessä olisi vain heidän kahden oma koti. Mutta nyt myös appivanhemmat olivat tulleet kaupan päälle.
Olivat Violet ja Hannes todella mukavia, ei siinä mitään, mutta Liila olisi silti halunnut mieluummin asua kahdestaan Jessen kanssa.
Violetkin oli huomannut Liilan tympeän käyttäytymisen häntä ja Hannesta kohtaan, muttei ollut viitsinyt sanoa Jesselle asiasta mitään. Hänestä vain tuntui pahalta, koska tyttö ei oikeasti näyttänyt pitävän hänestä sitten niin yhtään.
Toisin kuin äitinsä, Jesse ei ollut huomannut mitään. Hänellä oli liian kiire uuden työn parissa.
Lääketieteen ala oli aina kiinnostanut Jesseä ja vastaus oli ehdoton kyllä, kun eräs perhetuttu eräänä päivänä ehdotti, että Jesse tulisi sairaalaan lääkäriharjoittelijaksi.
Liilakin oli saanut töitä viihteen parista mainosnäyttelijänä.
Hänen ensimmäiset mainoksensa olivat valitettavasti Simburgerin ja hän joutui esiintymään niissä erittäin nolossa ranskalais-asussa, mutta hän jaksoi toivoa, että vielä jonain päivänä hän nousisi kuuluisuuteen ja pääsisi näyttelemään valkokankaalle.
Hannekselle pelisuunnittelijan urasta oli muotoutunut pikkuhiljaa ongelma.
Simcityn pelikuviot olivat minimaalisen pienet eikä suunnittelijoita ollut montaa. Kaikki pelialan ihmiset olivat pikkuhiljaa siirtyneet Simcitystä isommille markkinoille, kuten Amerikkaan ja Japaniin.
Äskettäin myös Hannekselle oli esitetty houkutteleva tarjous. Eräs japanilainen suuri pelifirma tarvitsi uutta pelisuunnittelijaa ja Hannes tuntui heistä oikealta vaihtoehdolta hänen edellisten töidensä perusteella. Palkka oli mainio projekti muutenkin kiinnosti Hannesta enemmän kuin paljon, mutta työ edellyttäisi, että hän muuttaisi Japaniin.
Violetille ja lapsille Hannes ei ollut vielä kertonut asiasta, mutta ennen pitkää hänen olisi pakko. Hän ei olisi halunnut jättää kotipaikkaansa, mutta työ olisi kenties hänen elämänsä suurin mahdollisuus.
Työkiireiden ja soputumisongelmien keskellä nuori pari yritti kuitenkin viettää myös aina tilaisuuden tullen aikaa ihan kahdestaan.
Jesse järjesti tyttöystävälleen välillä myös mukavia yllätyksiä, kuten romanttisia illallisia.
Täysistä taitopisteistä huolimatta aina ei voi onnistua ja hummerit paloivat tällä kerralla pahasti pohjaan.
Hyvänä tyttöystävänä Liila kuitenkin osasi kertoa pieniä valkoisia valheita pakon edessä.
"Onhan hyvää, kulta?"
"Parasta hummeria, mitä oon ikinä maistanut."
Eräänä iltana Hannes sai vihdoin hyvän tilaisuuden keskustella Violetin kanssa kahden.
"Kulta, meidän pitäis puhua", hän totesi varovaisesti.
"Mistä?", Violet kysyi kummastuneena.
"Mä sain työtarjouksen. Se on uus peli jota on jo nyt tituleerattu seuraavaksi Final Fantasyksi. Palkka ois tosi hyvä ja se peli olisi melko varma menestys", Hannes selitti Violetin nyökkäillessä vieressä.
"Kuulostaa tosi hyvältä", Violet kohautti olkiaan hymyillen.
"Joo... Ainut ongelma ois se, että mun pitäis muuttaa Japaniin", Hannes pudotti pommin. Violet lakkasi välittömästi hymyilemästä ja muuttui epäröivän näköiseksi.
"Se ois mun uran suurin mahdollisuus menestyä oikeasti ja mä haluaisin ottaa sen vastaan. Mutta mä en haluaisi jättää sua tänne, eli haluaisin, että sä muutat mun kanssa", Hannes selitti.
Violet nyökkäsi. Hän ymmärsi tilanteen, olisi hänkin ottanut tuollaisen mahdollisuuden vastaan.
"Mitä mieltä oot, pitäisikö mun ottaa tarjous vastaan?", Hannes kysyi. Violet ei osannut vastata, koska punnitsi vielä asian hyviä ja huonoja puolia mielessään.
"Anna mun miettiä päivä tai pari", hän pyysi. Hannes nyökkäsi ymmärtäväisenä.
"Tottakai."
Yliopiston aikana perheen lintu Nexus oli kuollut, joten Rölli oli ainoa lemmikki talossa. Tilanne kuitenkin korjaantui, kun perhe päätti hankkia mini-labradorinnoutajan, joka nimettiin Nanaksi.
Pienestä koostaan huolimatta Nana kuitenkin teki Röllille alusta asti selväksi, kuka oli talon emäntä.
Jesse pärjäsi urallaan hyvin. Hän sai jatkuvasti muilta lääkäreiltä kehuja toiminnastaan ja ylenikin pian apulaislääkäriksi.
Myös Liilalla meni hyvin. Ei mennyt aikaakaan, kun hän oli jo edennyt urallaan erään saippuasarjan sivuosan esittäjäksi.
Ura saisi kuitenkin mennä joksikin aikaa jäihin, sillä vielä samana iltana Liila sai huomata olevansa raskaana.
Naimisiin meno kuulosti oikealta asialta tehtäväksi ja mielellään vielä ennen kuin Liilan maha paisuisi liian isoksi häämekkoon. Häät järjestettiin ihan vaan perheen kesken, eli paikalla olivat talon asukkaat, Hanna ja Hannan mies Santeri.
"Tervetuloa sukuun, rouva Ruusila."
Vihkimisen jälkeen nosteltiin vielä runsaasti maljoja.
... Ja syötiin tottakai kakkua.
"Maista, maista! Siinä on mansikkaa!"
Jessestä oli mukava nähdä Hannaa ja Santeriakin pitkästä aikaa. Yliopiston jälkeen yhteydenpito oli vähän jäänyt, mutta välit olivat silti pysyneet yhtä lämpiminä kuin aina ennenkin.
Illalla Hannes päätti keskustella taas vaimonsa kanssa siitä työjutusta.
"Ootko jo saanut mitään päätöksiä aikaseksi?", hän kysyi.
Violet nyökkäsi.
"Aikalailla joo."
Hannes katsoi vaimoaan odottavana.
"No?"
"Sanosin, että ota se työ. Jesse ja Liila vaikuttaisi muutenkin kaipaavan omaa rauhaa meiltä vanhuksilta, joten tuskin se niitä ainakaan haittaa. Ja tää on muutenkin niin iso tilaisuus, että olisi tyhmää kieltäytyä siitä."
"Eli sä lähdet mukaan?", Hannes vielä varmisti. Violet nyökkäsi.
"Jes! Kiitos, kulta!", Hannes huudahti innoissaan ja syöksyi halaamaan vaimoaan.
"Eipä mittään", Violet naurahti huvittuneena miehensä reaktiosta. "Lähdetään heti, kunhan Liila on synnyttänyt", hän vielä lisäsi, koska ei tahtonut lähteä niin kauas näkemättä ensin ensimmäistä lapsenlastaan.
Elämä jatkui häiden jälkeen taas normaalisti Ruusiloilla. Jesse sai ylennyksen yleislääkäriksi ja Hannes ja Violet kertoivat nuorelle parille suunnitelmistaan.
Jesseä hiukan harmitti, että tuleva vauva saisi kasvaa ilman isovanhempiaan, mutta toisaalta se oli Violetin ja Hanneksen oma päätös ja sitä piti kunnioittaa.
Raskaus eteni myös normaalisti ja Liilan maha kasvoi hurjaa vauhtia.
Viimeisenä projektinaan tässä talossa Violet päätti maalata Jessestä perijätaulun.
Luovana ihmisenä Violet saikin taulun ennätysajassa valmiiksi ja se pääsi koristamaan perijäseinää Bossan ja Violetin taulujen viereen.
Kankeasta alusta huolimatta Nana ja Rölli olivat lopulta löytäneet yhteisen sävelen. Taloon olisikin luultavasti pian odotettavissa pikkutassuja.
Violetin ja Hanneksen muuton lähestyessä Hannes alkoi viettää enemmän aikaa Jessen kanssa. He eivät tulisi näkemään pitkään aikaan, joten olisi parempi viettää aikaa yhdessä nyt kun vielä pystyisi.
Ei mennyt kauaakaan, kun se odotettu päivä jo saapuikin. Liilan synnytys käynnistyi keskellä olohuonetta täysin odottamatta. Violet kuitenkin kolmen lapsen äitinä osasi kannustaa ja rauhoitella miniäänsä.
Pian Liila pitikin jo käsissään suloista poikavauvaa, joka oli perinyt silmien- ja hiustenvärinsä äidiltään.
Liila ehti juuri ja juuri ojentaa vastasyntyneen Hannekselle, kun alkoikin taas tuntea kipua vatsassaan.
Hetken kuluttua selvisi, että kipu johtui siitä, että vauvoja olikin kaksi.
Tämäkin vauva oli poika ja ihonväriä lukuunottamatta tismalleen samannäköinen, kuin kaksoisveljensä.
Ensimmäiseksi syntynyt kaksonen nimettiin Kaapoksi ja toisena syntynyt Nuutiksi.
Kaksoset olivat koko perheelle hieman shokki, mutta onneksi Jesse ja Ville olivat aikoinaan asuneet samassa huoneessa, joten kahden pojan huone oli valmiina.
Parin päivän kuluttua tuli myös Violetin ja Hanneksen aika lähteä.
"Muistakaa soitella, tulee ikävä", Jesse totesi halatessaan äitiään.
"Joo, tottakai muistetaan. Ja muistakaa tekin ilmoitella meille aina mitä vauvoille kuuluu!", Violet painotti. Hän halusi pysyä kartalla lapsenlastensa kuulumisista, vaikka kaukana heistä olisikin.
Taksikuski tööttäili jo kärsimättömänä, joten Violet ja Hannes heittivät vielä nopeat heipat ja kävelivät nopeasti taksiin, ennen kuin kuski kurvaisi pois ilman heitä. Liila ja Jesse jäivät vielä katsomaan auton perään.
"No nyt asutaan sitten kahdestaan", Jesse totesi.
"Jep", Liila naurahti.
Vaikka Liila oli alusta asti halunnut asua Jessen kanssa kahdestaan, nyt hän ei tiennyt, miten he pärjäisivät ilman Violetia ja Hannesta. Se selviäisi vasta ajan kuluessa.
_____________________________________________
Että semmosta.
Ei miulla oikeestaan mitään lisättävää ole, paitsi että kommentoikaa toki c:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaksoset ovat suloisia ♥ Toivottavasti Jesse ja Liila pärjäävät kahdestaan vauvojen kanssa, nyt kun Hannes ja Violet lähtevät Japaniin.
VastaaPoistaNana on hassun näköinen koira :D Toivottavasti talouteen saadaan koiranpentuja vauvojen lisäksi!
Jatkoa odotan (:
Kaksosista tulee varmasti suloisia tapauksia, kun kerta on kaunis äiti ja komia isä :D Mitenköhän tuoreet vanhemmat pärjäävätkään kaksosten kanssa, kerta Violet ja Hannes lähtivät Japaniin. Harmi, ettei Liila oikein tullut toimeen Hanneksen tai Violetin kanssa, ehkä välit paranevat myöhemmin... :)
VastaaPoistaJatkoa odottelen :)
Hahaa, kyllä sitä ruvetaankin kaipaamaan appivanhempia kun lapset syntyy! :D No, kyllä nuoripari varmaan pärjää, tai vähän pakkohan niiden on :P Mutta mahtavaa että Hannes sai noin hyvän työtarjouksen! Violet oli ihanan ymmärtäväinen, joku toinen ei välttämättä olisi suostunut muuttamaan 'maailman toiselle puolen' :D
VastaaPoistaOdottelen jatkoa! (: